Juoksi 1800-luku ja Pohjois-Amerikassa yksi Lastenkirjat suosituin oli Hans Brinker tai hopealuistimet, kirjoittanut Mary MapesDodge. Todellinen kirjallisuuden bestseller pienimmille.
Tuolloin ei ollut elokuvia, videopelejä eikä televisiota. Oli vain kirjallisuutta ja siinä monia eri yleisöille suunnattuja tyylilajeja. Luonnollisesti näin on edelleen, mutta nykyään kirjoituksella on valtava kilpailu. Silti kaksi vuosisataa sitten tämä lasten romaani se oli yhtä kuuluisa kuin Harry Potterin seikkailut ovat nykyään.
Kirjoittaja Hans Brinker
Tämä romaani julkaistiin vuonna 1865 amerikkalainen Mary Mapes Dodge. Mary oli syntynyt tammikuussa 1831 New Yorkissa. Hän oli kotirouvan tytär ja opettaja, keksijä ja kemisti, joten hänellä oli hyvä koulutus. Hyvin nuori, mutta ajankohdan mukaisesti hän meni naimisiin asianajajan William Dodgen kanssa 21-vuotiaana ottamalla käyttöön sukunimensä perinteiden mukaisesti.
Seuraavien neljän vuoden aikana hänellä oli kaksi poikaa ja vuonna 1858 hänen miehensä hylkäsi hänet ilmestyä hukkuneena jonkin aikaa myöhemmin. A) Kyllä, 27-vuotiaana hän jäi leskeksi kahden lapsen kanssa tukemaan. Hänen vanhempansa auttoivat häntä ja seuraavana vuonna hänen kirjallinen levottomuutensa kantoivat hedelmää milloin kirjoittaa ja julkaista kaksi lehteä ja joitain novelleja.
Eräänä päivänä he pyysivät häntä kirjoittamaan romaanin eikä novelleja, ja näin hän syntyi Hans brinker. Vaikuttaa siltä, että hänet innoitti John L. Motleyn kirjoittama tarinasarja, Alankomaiden tasavallan syntymä, vuodesta 1856, ja Alankomaiden historia.
Totuus on, että Mary ei koskaan matkustanut Hollantiin, mutta hän sai tietää hieman enemmän maasta ja teki jonkinlaisen kenttätutkimuksen haastattelemalla hollantilaisia naapureitaan. Vaikka lukiessasi tarinaa et löydä monia hollantilaisia nimiä, pikemminkin saksalaisia.
Mutta Mary teki kotitehtävänsä hyvin, joten romaanilla on erittäin hyviä tietoja tästä amerikkalaisten silmien tuntemattomasta kulttuurista. Siksi se todella suosittu todella nopeasti ja se oli bestseller ensimmäisen julkaisuvuotensa aikana hän oli saavuttanut vasta aikaisemmin Yhteinen ystävämmekirjoittanut Charles Dickens. Siitä lähtien se menee aina sisään ja ulos lehdistöstä, ja tänään voit jopa löytää sen lukea verkossa.
Onko siellä elokuvasovitukset? Kyllä, itse asiassa on olemassa useita mukautuksia eri muodoissa. Nimittäin vuonna 1958 a musikaali live-tv, vuonna 1962 a Disney-TV-elokuva joka oli esillä kahdessa osassa; vuonna 1969 NBC teki toisen musikaalin, vuonna 1998 Disney Channel teki melko huonon sovituksen alkuperäisestä elokuvaversiosta, joka asetettiin Los Angelesiin, ja lopuksi, vuonna 2002 ammuttiin venäläinen elokuva, Hopea luistimet, ilmainen versio tarinasta.
Alankomaat on myös hyödyntänyt historian mainetta niin on joitain patsaita täällä ja siellä, vaikka Atlantin tuolla puolella tarinaa ei tunneta niin hyvin. Mutta silti Amsterdamissa on jopa hostelli Hans Brinker.
Hans Brinker, tarina
Romaani kertoo köyhästä mutta rehellisestä 15-vuotiaasta pojasta, joka asuu Amsterdamissa äitinsä ja sisarensa kanssa. Kaupunki pitää säännöllisesti a luistelu kilpailu joulukuussa ja yhdellä kuuluisan kaupungin kanavista. Palkinto on pari hopealuistimia.
Tietenkin osallistuminen on mitä Hans haluaa eniten, mutta köyhyydellä on hyvin vähän mahdollisuuksia nöyrillä puisilla luistimillaan. Jotta tarina olisi vielä surullisempi, Hansin isä on menettänyt muistinsa. Eräänä päivänä työskennellessään hän putosi padoon ja on siitä lähtien asunut ilman muistia ja puoliksi transissa, puolet väkivaltaisilla purkauksilla pakottaen muun perheensä työskentelemään elääkseen.
Mutta Hans on hyvä poika ja rakastaa isäänsä eräänä päivänä hän kuulee arvostetun kirurgin kanssaBoekman, eläkkeellä oleva lääkäri ja leski kadonneen pojan kanssa. Hämmästyneenä 15-vuotiaan pojan asenteesta hän suostuu vierailemaan isänsä luona ja tarkastettuaan hänet diagnoosi: on aivotärähdys ja vaatii leikkausta.
On selvää, leikkaus on kallista ja hän on ehdottomasti köyhän perheensä ulottumattomissa. Kirurgi päättää olla veloittamatta leikkausta, mutta silti Hans näkee tarvitsevansa rahaa ja että ainoa mahdollisuus saada se on osallistua kilpailuun ja voittaa hopea luistimet. Päätettyään Hans käyttää kaikki vähäiset säästönsä ja ostaa kaksi paria luistimia, yhden itselleen ja toisen sisarelleen Gretelille, joka myös osallistuu.
Uudet luistimet on valmistettu teräksestä ja ovat parempia kuin vanhat puusta. Ja luistelukilpailun suuri päivä saapuu. Gretel voittaa tyttöjen luokassa ja voittaa omat hopealuistimet. Hansalla on puolestaan mahdollisuus voittaa, mutta häviää ystävälle, joka tarvitsee rahaa enemmän kuin hän. Poika on rehellinen ja hyväsydäminen.
Lopuksi tohtori Boekman voi suorittaa leikkauksen ja hans isä on palannut normaaliksi. Tämän myötä perheen tilanne paranee, mutta se paranee entisestään, kun he löytävät piilotetun aarteen. Kaksoisonnea onnea ja bonuksena lääkäri, joka ei tiennyt poikansa olinpaikkaa, löytää hänet.
Entä rohkea ja rehellinen poika? Lopulta lääkäri auttaa häntä aloittamaan lääketieteen uran niin Hansista tuli arvostettu lääkäri. Klassinen onnellinen loppu, eikö olekin?
Hans Brinker tai hopealuistimet, painos
Alkuperäinen romaani englanniksi se julkaistiin vuonna 1865 ja myytiin hyvin. Tuolloin lapsilla ei ollut muuta viihdemuotoa kuin pelit ja kirjat, ja ne, jotka osasivat lukea tai lukea heille, löysivät näistä hetkistä hienoja hetkiä.
Mary Mapes Dodgen romaani antoi amerikkalaisille lapsille a uusi maailma: luistelu, vieras kulttuuri kuin hollantilaiset ja hyvä tarina, jolla on onnellinen loppu.
Täten Hollantilaistyylinen luistelu alkoi suosia Yhdysvalloissa ja tiedotusvälineissä, jotka olivat alkaneet kasvaa käsi kädessä kansallisen kehityksen kanssa. Aika kului ja vielä tänäänkin Hans Brinker on kuin tärkein pikaluistelija.
Ajattele, että tämä romaani on nykyaikainen Pieni nainens, kirjoittanut Louise May Alcott tai Tomin setän mökkikirjoittanut Harriet Beecher Stowe. Kolme naista, kolme XNUMX-luvun ja nuorisokirjallisuuden kirjoittajaa.
Pian jonkin aikaa myöhemmin ehkä yksi amerikkalaisen nuorisokirjallisuuden suosituimmista kirjoista, Tom Sawyer ja Huckleberry Finn, saapuisi muuttamaan pohjoisamerikkalaisen genren ja kirjallisuuden kentän ikuisesti. Mutta ensin on syytä muistaa, että kolme naista kirjoitti todellisia kirjallisuusklassikoita.
Mietitkö, onko tällä kirjalla espanjankielinen käännös? Tietysti! On painoksia espanjaksi, ranskaksi ja italiaksi, ja kuten sanoin, vain googlistaen ja törmäät verkkoversioon tuntemaan tarinan, lukemaan sen ja arvostamaan sitä jo yli sata vuotta myöhemmin.