Monika Zgustová osallistui Ángel Crespo -palkintoon kuvittelematta voivansa voittaa, mutta mikä oli hänen yllätyksensä, kun hänelle ilmoitettiin, että hän oli voittanut kilpailun käännöksestä tšekistä espanjaksi "Hyvän sotilaan Švejkin seikkailut". Hän itse oli hämmästynyt saadessaan tietää olevansa voittaja, koska kirjailijan ja kääntäjän itsensä mukaan "oli monia kirjoja, joilla oli erittäin hyvät, erittäin pätevät käännökset, pitkiä, vaikeita kirjoja, klassisia kieliä ja runoutta".
Tuomaristo kuitenkin päätti, että Monika voittaa XIII Ángel Crespo -käännöspalkinnon yhden tšekkiläisen kirjallisuuden klassikoista. "Hyvän sotilaan Švejkin seikkailut" on keskeneräinen satiiriteos, jonka on kirjoittanut edesmennyt Jaroslav Hašek, ja Monika selittää Radio Prahan haastattelussa, miksi hän päätti esitellä tämän teoksen.
"Koska se oli juuri tekemäni käännös, mielestäni se oli hieno. Ihmiset ovat olleet erittäin kiinnostuneita, monia kappaleita on myyty, ja se on tšekkiläinen klassikko, maailman kirjallisuuden klassikko. Ja ajattelin, että se voisi kilpailla hyvin muiden siellä esiteltyjen kirjojen kanssa. "
Hän kilpaili ja voitti, mutta ei ennen kuin hänen oli ponnisteltava vuosien varrella. Huolimatta tšekkiläisestä ja sujuvasta espanjan kielestä lähes täydellisesti, Monikan oli työskenneltävä kovasti tämän työn puolesta tyydyttävien tulosten saavuttamiseksi, kuten hän selittää.
”Kirja ilmestyi vuosi sitten ja sain käännöksen valmiiksi noin puolitoista vuotta sitten. Mutta olen työskennellyt sen kanssa monta vuotta, koska se on käännös, jota ei voida tehdä lyhyessä ajassa. Suoraan sanottuna sinun on työskenneltävä ja etsittävä ja ajateltava häntä ja palattava takaisin töihin. Käytin usein ystäviäni kuuntelijoina ja luin heille pala romaania, ja jos he nauraisivat, se oli hyvä merkki, jos he eivät nauraisi, tekisin sen enemmän.
Tämä on ensimmäinen suora käännös tšekistä espanjaksi tälle romaanille, ja kirjailija on voinut tuntea omassa lihassaan kaikki vaikeudet, jotka hänen kaltaiseensa työhönsä liittyy. Tässä työssä hän on kohdannut monia haittoja, sillä hän on romaani, jolla on perustiedot instituutioista Itä-Unkarin valtakunnan aikoina. Lisäksi toinen komplikaatio, jonka hän on joutunut kohtaamaan, on ollut kielten sekoittaminen, koska hahmot puhuvat sekä tšekkiä että saksaa, Zgustová jatkaa.
”Tämän teoksen kääntäminen on erittäin vaikeaa etenkin historiallisen tilanteen vuoksi, jota ei enää ole nykyään. Hašek kuvasi Itä-Unkarin valtakuntaa ensimmäisen maailmansodan alusta lähtien. Monien kielten ympäristö, Praha, jossa puhuttiin sekä tšekkiä että saksaa, jossa useita kulttuureja esiintyi rinnakkain. Ja myös tosiasiat, joita ei ole nykyään olemassa Itä-Unkarin valtakunnassa: kolikot, sotilaalliset asemat ... totuus, joka antoi minulle paljon taistelua.
Tämä ei ole hänen ensimmäinen työnsä kääntäjänä, itse asiassa hänellä on pitkä historia kirjoittamisen ja kääntämisen alalla. Matka, jonka hän on saavuttanut vuosien vaellustensa ansiosta ja jonka kautta hän on absorboinut kaikenlaista tietoa.
Monika Zgustová syntyi Prahassa, mutta muutti vanhempiensa kanssa Yhdysvaltoihin, missä hän sai tohtorin tutkinnon vertailevasta kirjallisuudesta Illinoisin yliopistosta. Matkustettuaan paikasta toiseen 80-luvulla hän päätyi vakiinnuttamaan itsensä Barcelonaan, erityisesti Sitgesiin, pieneen kaupunkiin, josta hän piti alusta alkaen ja jossa hän teki kotinsa. Espanjan lisäksi Zgustová oppi myös Katalonian toisen virallisen kielen, katalaanin, tullessaan yhdeksi avainluvuista tšekkiläisen kirjallisuuden esittelyssä Espanjassa.
Yli 50 teosta on käännetty espanjaksi ja katalaaniksi muun muassa Bohumil Hrabalin, Jaroslav Hašekin, Karel Čapekin tai Václav Havelin toimesta. Ja tänään, Monika on erittäin ylpeä tšekkiläisen kirjallisuuden asemasta maailmanlaajuisesti, kun hän varmistaa, että sen tekemiseen tehdään merkittävää työtä.
”Olen itse tehnyt monia käännöksiä tšekistä espanjaksi ja katalaaniksi. Olen kääntänyt lähes 50 kirjaa. Minun lisäksi on muita kääntäjiä, kuten Fernando Valenzuela, ja nyt on tullut nuoria ihmisiä. Mielestäni tilanne on erittäin hyvä, tšekkiläistä kirjallisuutta tunnetaan, ihmiset seuraavat sitä. Ihmiset tietävät sen, ainakin täällä Barcelonassa sanoisin, että ihmiset tuntevat tšekkiläisen kirjallisuuden melkein kuin italia ”.
Mutta Zgustová ei ole vain tehnyt käännöksiä, vaan myös luonut omat teoksensa. Hänen työskentelytapansa koostuu romaanien kirjoittamisesta tšekiksi ja sen kääntämisestä itse. Näin hän on jo julkaissut kuusi teosta, jotka ovat todella menestyneet. Hänen viimeisimmälle teokselleen, Tales of the absent moon (2010), Prahassa, myönnettiin Mercè Rodoreda -palkinto katalaanin kielen novelleista ja kertomuksista. Toinen hänen merkittävimmistä teoksistaan on "Hiljainen nainen" (2005), romaani, joka on saanut innoituksensa isoäitinsä elämästä natsismiaikana ja sitä seuranneesta kommunismin alistamisesta. Hän on myös kirjoittanut romaanit "Talvipuutarha" (2009), "Tuore minttu sitruunalla" (2002) ja "Sadan hymyn nainen" (2001). Ei siis ole yllättävää, että kirjailija on voittanut lukuisia kansallisia ja ulkomaisia palkintoja työstään.
Mutta kaikki, mikä kimaltelee, ei ole kultaa, koska oman teoksen kääntäminen toiselle hallitulle kielelle ei ole helppo tehtävä, vaikka se tuntuisi ensi silmäyksellä. Monika keskustelee tehtävän eduista ja haitoista.
”Itse kääntäminen on vaikeaa, koska kun teet käännöksen, aloitat alusta alkaen, teet vain kyseisen teoksen käännöksen, mutta et ole kirjoittanut sitä, sen on kirjoittanut joku muu. Toisaalta, kun käännät itseäsi, olet jo työskennellyt paljon romaanin parissa ja sinun on palattava sen kääntämiseen. Tämä on huono osa. Hyvä osa on, että voit hallita käännöksiä, sanastoa, rekisteriä, huumorintajua itse. Ja myös, että kirjat ilmestyvät kolmella kielellä samanaikaisesti ”.
Tšekki, espanja ja katalaani, kielten yhdistelmä, joka tuo suurta menestystä Monika Zgustován työelämään. Meidän on odotettava hänen seuraavaa työpaikkaansa tietääkseen, mitä hän yllättää jälleen.